Mooi
Vihaan talven tuloa tän pimeyden takia. Joulua on kyllä ihana odottaa, mutta en saa otettua yksinkertaisesti mistään kunnon kuvia. Tämänkin takia en ole niin usein tullut tänne raapustamaan, koska en pidä postauksista ilman kuvia. Ja vielä on valmentamisenkin kanssa tehtävää ennen joulujuhlaa ja sitten tulee ansaittu loma. En tarkoita, että olisi parasta kun saaa pitää pienen tauon valmentamisesta, vaan se kuormittaa minua aika paljon kun olen yksin. Helinä tule takaisin! <3
Valmentaminen on samalla tosi kivaa ja ihanaa, mutta samalla mun stressaavin tekijä tällä hetkellä. Tosi tyhmä tilanne. On tullut itkut purskautettua monesti ja tuntunut ettei jaksa enää yksin ja vaikka sun mitä, mutta en minä voi sitä lopettaakkaan. Olen aina ollut kova stressaamaan ihan kaikesta, oikeasti niinkin pienistä asioista mistä ei ole mitään järkeä stressata.. pitäis varmaan jutella jollekin ammattilaiselle, mutta toisaalta en tiedä mitä siellä sitten puhuisin. Pelkään vaan burn outtia.. Olen nyt kuitenkin jo jaksanut paljon paremmin kaiken kanssa, kun puhuin porukoille, mutta välillä vaan menetän yöunet stressaamisen takia.
Ehkä mä vielä opin hallitsemaan mun elämän silleen, että kaikki on järjestyksessä. Onhan mun nyt pakko.
Sitten muutamat kuvat menneeltä viikolta, joka oli suht kiireinen ja kuvaamiset täytyi suorittaa valoisessa eteisessä..
Ja tältä päivältä :)
Pitkästä aikaa sain kunnon lettikiharat. Viimeksi sain hyvät silloin, kun oli tumma tukka eli öö viime talvena. Yleensä jos oon kokeillu ihan perusettiä näillä vaaleilla hiuksilla, että on märkä/pyyhekuiva tukka ja sitten letit ja aamulla avaa niin ne on ihan märät, eikä niistä kuivaamallakaan tuu muuta kuin sellanen epämääränen pörrökasa.
Mut nyt tein niin, että kävin jo kuudelta suihkussa ja tukka kerkesi oikeastaan melkein kokonaan kuivua ilta yhdeksään mennessä, niin pistin kunnolla hiusöljyä latvoihin ja muuallekin ja sitten tein letit ja aamulla avasin ja tadaa! Hyväkuntoiset ja pehmoiset kiharat :)
Ja koulussa on ollut aspissa vaikka sun mitä tekemistä ja oon huomannut, että puhun nykyään asiakkaille ihan kuin kelle tahansa ja pystyn olemaan ihan oma itseni. Ennen oli sitä väkisin vänkäämistä ettei tulisi hiljaisia hetkiä :D Nooh tämä taito kehittyy kyllä ihan varmasti vielä vaikka kuinka paljon, eihän sitä opi kuin kohtaamalla ihmisiä ja tekemällä :)
Oonhan mä kuitenkin vielä ihan untuvikko verrattuna alan ammattilaisiin ^^
Ja ihana hölläily viikonloppu voi alkaa <3
-Jenna-
