Pakko tulla avautumaan tästä nykymaailmasta..
Milloin ulkonäöstä on tullut näin suuri juttu kuin nykypäivänä? ihan oikeasti huolestuttavaa.
Kuinka nuorena lapsillekin tulee paineita ulkonäön kanssa, kun maailma on tällainen. Katsoin viimeviikolla telkusta ohjelmaa, jossa tutkittiin vaatekauppojen lastenostastojen tarjontaa. Topattuja rintsikoita, glitteri bikinejä, maailman lyhyimpiä sortseja, paitoja joissa oli valittu tektiksi ihan mitä sattuu.. oikeasti lasten pitäisi saada olla lapsia miettimättä yhtään mitä päällensä laittavat.
Kun minä olin ala asteella niin otin aina päällimäiset vaatteet pinoista tai sitten äiti oli valinnut ne minulle. Ja silloin ei edes myyty lasten osastoilla tuollaisia vaatteita kuin nykyään. Kuka haluaa, että oma lapsi näyttää pikku hutsulta?
Tuossa ohjelmassa nämä vaatetarjontaa tutkivat tekivät ilmoitukset vaateketjun omistajille ja saivat asian hoidettua osittain. Osa vaatekaupoista väitti, että vaatteet ovat täysin soveliaita ym ja eivät tehneet asialle mitään. Jos multa kysytään niin ne kaikki vaatekappaleet, joita he ohjelmassa näyttivät olivat oikeasti ihan liikaa pienelle lapselle.
En kyllä ajatellut tulla jauhamaan tänne niinkään tästä lapsiasiasta, koska asiahan ei pitäisi mua millään tapaa liikuttaa oikeasti, mutta kyllä se pisti vähän miettimään tätä muutosta mikä on tapahtunut tuolla vaateosastoilla lasten puolella.
Lapsien pitää saada olla lapsia niin pitkään kuin mahdollista, miettimättä ulkonäöllisiä asioita. Lasten kuuluu leikkiä! :)
Tähän pää asiaan.
Tuntuu, että muiden silmissä olet kaunis vasta, kun olet kokoa xs-s, omistat vähintään C-kupin rinnat, sinulla on pitkät hiukset, jotka ovat hyvässä kunnossa, omistat merkkilaukkuja ja kenkiä, sinulla on litteä vatsa, pyöreä takamus, virheetön iho ja rasvaprosentti alle 20% mutta sisällä voi olla jotain aivan muuta.
Ei ihme, että on paineita. Aina verrataan johonkin toiseen, eikä riitä se mitä itsellä on. Ymmärtäähän sen, kun netti pursuaa fittejä naisia täydellisin vartaloin varustettuna, jotka ovat saaneet tuhansia tykkäyksiä ja miesten sekä naisten loputtomia kehuja. Minustakin suurin osa noista fitti naisista on ihailtavan näköisiä. Tietenkin meillä jokaisella on oma kaunesihanteensa. Mutta se miten se on levinnyt median kautta kaikkien tietoon ja nyt tuntuu, että mikään muu ei ole kaunista kuin se, että olet timmiäkin timmimpi uhkeilla tisseillä ja takamuksella.
Jos jollakulla ihan normaali rasvaprosenttisella on vaikka urheilutoppikuva mediassa, saa hän niskaan ilkkumisia ja keskustelua. Miksi? koska hän ei ole ''oikeasti'' timmissä kunnossa vaan normaalipainoinen joka saattaa näyttää muihin ''totuttuihin'' verrattuna tukevalta, mikä ei tosiaan pidä paikkaansa. Minusta on ihailtavaa, että usklataa laittaa normaalissa kunnossa sellaisen kuvan. Silloin on luultavastikin sujut itsensä kanssa, mikä on hieno juttu vaikkei olekkaan sitä alle 20% rasvaprosenttia ja vatsapalikoita näkyvissä.
En ole kateellinen näille täydellisä vartaloita omaaville, tietty on upea saavutus oikeasti saavuttaa sellainen kroppa. Mutta miksi mennä sitten ilkkumaan näitä normaalipainoisia? tai yleensäkkään arvostella ketään negatiivisesti..
Puhun nyt yleisellä kannalla ja esimerkkinä salilla käynti. Miksi arvostella ylipainoista salilla kävijää, kun hän oikeasti yrittää tehdä asialle jotain ja oikeasti jokainen aloittaa jostakin! ei kukaan ole seppä sentyessään.
Ethän sinä tiedä kenestäkään arvostelemastasi ohikulkijasta tai salillakävijästä oikeasti mitään.
Entä jos itselläsi olisi joku vamma, jonka takia poikkeaisit normaalista ja saisit siitä hyvästä salilla/kadulla paljon mulkoilevia katseita ja puheita selän takana? Aina pitäsi muistaa se miltä itsestä tuntuisi siinä vaiheessa. Itse olisin välittämättä niistä mulkoiluista ja keskittyisin itseeni ja jättäisin arvostelijat omaan arvoonsa.
Mutta jotkut ottavat sen oikeasti itseenä ja saattavat murehtia sitä pitkät ajat. Me olemme kaikki erilaisia ja käsittelemme asioita eri tavalla.
Mutta ihmisten pitäis oppia huomioimaan sisäinen kauneus, eikä aina miettiä sitä ulkokuorta. Jokainen on kaunis omana itsenään. Itselläni on vieläkin hankaluuksia tämän kanssa tiettyjen kehon osien kanssa, mikä harmittaa. Mutta päivä päivältä niitä oppii hyväksymään vähän enemmän. Itsensä hyväksyminen ei todellakaan tapahdu tuosta vaan jos on ollut sen kanssa hankaluuksia pitkään. Moni varmasti tietää sen.
Kaikille ei ole tässä maailmassa arpaonni käynyt esimerkiksi takamuksen, etumuksen ja hampaiden kanssa. Toisilla on, mutta kaikki ne pienet erilaisuudet tekee meistä omanlaisia persoonia, joilla me eroamme toisista. Niistä pitäsis oikeasti olla ylpeä.
Kaikki postauksen kuvat: Pinterest |
Näin.
-Jenna-