Heips, ootte varmaan taas hoksanneet kuukauden hiljaisuuden blogissa.
Sanotaanko suoraan, että elämässä on nyt ollut vähän kaikkea.
Oikeasti bloggaamista miljoona kertaa tärkeämpää jos suoraan sanotaan. Siihen sairastelut päälle. Elämä ei mee aina niinkuin sen luulis tai toivois menevän. Se iski mullekkin aika yht äkkiä päin kasvoja. Oon päässyt tähän mennessä aika helpolla. Oon nyt keskittynyt tiettyjen asioiden käsittelyyn ja omaan hyvinvointiin, kun stressinhallinta ja vastustuskyky on nyt vähän huonossa jamassa. Pitää muistaa antaa aikaa myös itselle ja mä oon siinä tosi huono. Meinaan aina laittaa muut edelle ja unohan itteni ja sen et ei mun tarvii revetä miljoonaan paikkaan yhtä aikaa enkä voikkaan eikä kukaan voi sitä multa vaatia.
.
2,5-3 viikkoa sitten olin kovassa flunssassa ja kuume ei laskenut millään. Paranin pariksi viikoksi. Tän viikon maanantaina yhtä äkkiä töissä alkoi huipata ja tuli tosi väsynyt olo. Jouduin lähtemään päivystykseen kesken kaiken. Kuume oli noussut 39 asteeseen ja olisi jatkanut nousemista ilman lääkkeitä. Otettiin keuhkokuvat, tulehdusarvot ja verikokeet ym mutta mitäänhän ei sitten löytynyt. Kahtena yönä heräilin kauheaan tärinään ja tuntui kuin sisuskalut ois oikeasti tulessa. Nyt olo ja kuume jo parempaan suuntaan.. neljäs päivä saikkua menossa. Mutta multa jää pitkään ootettu työporukan kanssa järkätty risteily väliin. Lähtö ois pe-la välisenä yönä, mutta mun on sinne ihan turha lähtee puolikuntosena. Ette usko miten mua ottaa päähän. Ja nyt ois vapaa viikonloppukin niin menee sekin lepäillessä. Viimeksi olleen vapaaviikonlopunkin sairastin. Mun tuuri on nyt oikeesti sieltä pohjapäästä.
Ehkä tää kuumekkin tuli ihan vaan sen takia et pysähtyisin hetkeksi.
Toivottavasti nyt paranen tästä ja löytyisi jotain ilonkin aihetta.
Noh ensi kuussa on mun ja Jonin viides vuosipäivä. Silloin saadaan ainakin keksiä jotain kivaa ja unohtaa murheet hetkeksi.
Anteeksi tälläinen synkistely. Mutta kirjoitin just nyt siltä miltä tuntuu, enkä heitä tekopyhää jeejee settiä. Kyllä se iloinen Jenna tulee tännekin taas. Ei huolta. Tarviin vaan vähän aikaa.
-Jenna-
