En oo aikoihin kirjoittanut miten mun liikuntapuolella sujuu.
Aattelin muutenkin vähän avata millainen liikkuja olen.
Liikunta on AINA ollut osa mun elämää ja pienenä on tullut kokeiltua melkein kaikkea. Joukkuevoimistelu oli sitten ainoa mihin jäin kunnolla koukkuun. Sen lopetettuani sali tuli kehiin ja olen käynyt salilla vasta vajaat 2 vuotta.
Oon tosi malttamaton odottamaan tuloksia. Mua harmittaa älyttömästi, kun ei tullut otettua kuvaa mistään kohti kehoa ennen salin aloittamista. Oishan se ollut siistiä verrata sitä Jennaa ja nykyistä. Mun pitäs vaan uskoa siihen, että ajan kanssa ne tulokset tulee ja ruokavalio on kans niin älyttömän iso osa koko prosessia ja mulla sitä vaikeuttaa kotona asuminen. Ei mulle täällä aleta laittamaan muuta safkaa kun muille. Tietty jos itse ostasin kaikki ja itse laittasin niin joo, mutta eipä sitä tule tehtyä, kun kotona asuu. Ruoka tehdään kaikille niin sitä sitten tulee syötyä. Kuulostaa varmaan tekosyyltä? En itse ainakaan tunne ketään, joka porukoitten nurkissa pyörii ja tekee erikseen omat ruuat. Ja jos jollakin näin on, että tekee omat niin mikäs siinä. Mutta en saa mitään opintotukia ym niin multa on turha sellaista odottaa.
Itse pyrin syömään kuitenkin monipuolisesti ja tasaisin väliajoin. Maitorahkaa uppoaa joka päivä kuten myös hedelmiä ja jos syön leipää niin koitan kovasti pysyä tummassa/moniviljaleivissä. Mehua en juo oikeastaan ollenkaan. Maitoa ja vettä aina.
Mutta kaloreita en jaksa laskea.. Ehkä sitten myöhemmin jos tarve vaatii, mutta nyt koen, että syön normaalia terveellisemmin verrattuna moniin muihin tuttuihin. Yritän aina lautasmallin mukaan syödä, niin se riittää minulle ns kalorilaskuriksi.
Sen muutoksen minkä itsekin näen oikeasti on jalat. Kokonaisuudessaan jalat. Lemppari treeni salilla on aina jalkapäivä. En tarkalleen tiedä miksi se on paras, mutta silloin saa aina sellaisen poltteen, että tietää tehneensä kunnolla ja seuraavana päivänä saattaa olla ongelmia portaitten ym kanssa niinkuin moni tietää.
Tää saleilu on vaan räjähtänyt sellaiseksi buumiksi lähivuosina, ettei sitä edes käsitä välillä.
Ei tämä ennen ollut näin suosittua. Tuntuu, että iso osa aloittaa sen takia kun kaverikin käy/ihan sen takia, että voi vaan sanoa käyvänsä salilla että olisi ajan tasalla :D Siltä musta tuntuu.
Instaa mulla ei ole, mutta mitä nyt muitten instoista on nähnyt niin sekin paikka täynnä perse kuvia ja vaikka sun mitä avokaadomössökuvia. Ei siinä, että on saanut tuloksia aikaan, itsekinhän tuossa ylimmässä kuvassa laitoin omista jaloista kuvan ja myös siksi, että näkisitte missä mennään, mutta mulla on housut sentään jalassa :D
Tosta avokadojutusta tuli mieleen. Tähän voisinkin yhden esimerkin heittää. Mun kaveri oli bussissa kuunnellu kahen teinin keskustelua terveellisestä ruuasta. Okei tää toinen sano sille kaverille että: mä oon alkanu syömään avokadoa. Sanoi aloittaneensa sen takia, koska kaikki muutkin syö sitä. WHAT. Naurahdin hieman tuossa. Ei se just sanalleen noin mennyt mutta tuonne päin. Oli kait vielä sanonut, että ei edes tykännyt siitä mutta syö silti. Hohhoijjaa. Mun henkilökohtanen mielipide avokaadosta on Yäk ja vähän sellanen nurmikon maku. Tää oli mun mielipide. Ja ne keillä muillakin on tää mielipide ja silti sitä syötte vaan sen takia, että se on siistiä ja muutkin tekee sitä niin lopettakaa ihmeessä jos ei maistu :D
On sitä paljon muutakin terveellisiä vaihtoehtoja. Ei mun ollut nyt kyllä tarkoitus tehdä tällästä avokadorage postausta!
Mutta itse ainakin syön sellaista ruokaa mistä pidän, enkä väkipakolla jotain extrahyper terveellistä, koska se on siistiä. Kun liikkuu tarpeeksi ja syö siihen nähden oikein se riittää. Mutta kannattaa kaikkea silti maistaa. Sillä kannalla olen aina ollut.
Itse pyrin liikkumaan 5-6 kertaa viikossa. Lähinnä 3x salia ja 2-3krt lenkki tai joku muu aerobinen.
Ja tietty varsinkin ohjelmaa tehdessä valmentamassa tulee myös liikuttua, kun näyttää tytöille sarjoja ym.
Silloin kun harrastin voimistelua, jaksoin hädin tuskin yhden miesten punnerruksen.. Jaloissa mulla on aina ollut voimaa, mutta jalat oli kyllä voimisteluaikoina hyvinkin hoikat. Ponnistusvoima on aika vahva ollut mulla aina, kun pikkulikkana harrastin korkeushyppyä ihan kunnolla. Voimistelussa sai siis paremmin tehtyä näyttäviä hyppyjä.
Kädet on mun heikkous vieläkin. Saatan hävitä monille kavereille käden väännössä, vaikka he eivät mitään harrastaisi. Tämä riippuu myös geeneistä. Joillain kavereilla on armoton haba vaikka eivät ole koskaan oikein mitään harrastaneet. Itselläni oli aikanaan niin laihat ja voimattomat kädet, että olen joutunut tekemään tuplasti töitä niiden eteen, että olen edes päässyt tähän pisteeseen. Hassua on se, että jaksan suht isoilla painoilla tehdä hauis kääntöa ja ojentajia. Ei saisi verrata, mutta monet miehetkin tuolla salilla tekevät pienemmillä ojentajia kuin minä. Mutta siltikään käsilihakset eivät näy kuin treenatessa ja sen jälkeen. Seuraavana päivänä on taas kun ei olisi mitään tehnyt. Tässä asiassa mulla on kärsivällisyys kovilla. Eilenkin Jonille valittelin, että miksi näin on..
Salilla teen kuitenkin monipuolisesti ohjelmia vaihdellen ja keskityn kerralla aina yhteen osa alueeseen ja vatsat teen monesti jokaisen treenin lopuksi.
Mutta se on hienoa huomata, että jaksan tehdä isoilla painoilla ja miesten punnerruksetkin ovat nykyään sopivasti tuntuvia, mutta niitä jaksaa kuitenkin paljon tehdä. Mutta ulkoisesti kädet ovat aikas hoikat mikä harmittaa :(
Mun pitää vaan nyt olla kärsivällinen vaikka se välillä tuntuukin niin mahdottomalta asialta. Vajaat 2 vuotta on kuitenkin aika vähän ja siinäkin ajassa on kerennyt muutoksia tulla, vaikka se tuntuukin hassulta myöntää. Mä vaan oon vähän sellanen ettei mikään riitä, vaan aina pitää päästä vähän pidemmälle.
Tärkeintä on kuitenkin se tunne minkä liikunnan jälkeen/aikana saa. Se pitäsi kaikkien muistaa :)
Tänään mulla on vapaa päivä koulusta ja kävin aamu kymmeneltä lenkillä ennen aamupalaa. Ihana keli <3 12 astetta näyttää varjossa. Tuollahan vois melkein aurinkoa ottaa. Ois tarkotus mennä vähän iskän kanssa kokeilemaan autolla ajamista. Ens kuussa autokouluun!
Tää oli nyt tällänen valitus omasta malttamattomuudesta, mutta kuitenkin vähän siitä millanen treenaaja olen ja miksi sitä teen.
-Jenna-